Olen kantanut kirjakaupasta melkoisen kasan kotiin tässä viime päivinä. Joukossa toki on ihan ajankohtaisia koulukirjojakin (saksan kirjat), ja muuta hyötykäyttöön tullutta (pääsykoekirja ), mutta kaikenlaista muutakin. Eilen mukaan lähti ehdottoman välttämätön kirjoittajalle tai sellaiseksi aikovalle tahi kirjallisuutta tai draamaa rakastavalle... Tai oikeastaan ihan kenelle tahansa: Aristoteleen Runousoppi, joka kannattaa lukea jo pelkästään suomentaja Pentti Saarikosken kommenttien takia!
Toistaiseksi olen onnistunut välttämään aika monen kirjan ostamisen, vaikkakin melkein itkua niellen. Niin paljon kirjoja ja niin vähän rahaa. Nyyh.
Se on kyllä jännä ilmiö, että tuollainen kansien väliin pistetty paperipino, jossa on sanoja, voi saada ihmisen mielen niin hyväksi. Ja mitä täydempi kirjahylly (joka aiheuttaa pohdintaa lisäosan hankkimisesta mitä pikimmin), sen onnellisempi hymy on kasvoilla. Minä, joka inhoan romua ja joutavanpäiväistä tavaraa (joihin luettakoon mm. vaatteet - ei kuitenkaan kenkiä ja laukkuja...), rakastan yhden lajin esineitä ihan yli kaiken. Ne ovat minusta viihtyisän kodin välttäättömyys. En tuntisi oloani kotoisaksi, jos kirjat eivät ympäröisi minua.
Pahuksen kirja-alet! Aina minulle käy näin.
Minulla ei missään tapauksessa olisi varaa ostella kirjoja(kaan), mutta selitän itselleni ja muillekin, että niissä ei koskaan mene rahat hukkaan. Ja aina tarjouksessa on joku, jota olen jo pitkään ajatellut aivan välttämättä tarvitsevani.
Nytkin olisi vielä se... jos nipistäisin vielä hiukan, raaskisin hakea senkin...
*****
Ai niin, päällystin Platonin Valtion kontaktimuovilla, koska sen täytyy kestää pitkään. Sitä tullaan tässä lähitulevaisuudessa lukemaan niin hartaasti, että pehmeät kannet menevät ihan rullalle, jos ei niitä vahvista.Lisäksi se kestää nyt vaikka jatkuvaa mukana kantamista vaurioitumatta kovin pahasti. Kyllä nyt kelpaa kulkea se kainalossa ympäriinsä ja antaa itsestään älykkään ihmisen kuva... Joka on tietenkin tärkein funktio koko kirjalle - enkä minä tietenkään muuten näiden filosofien nimiä tänne kirjoituksiini ripottelisikaan, ellen tuota tarkoitusta varten.
Tekstit
6 huomautusta:
Minä en ole uskaltautunut yhteenkään kirja-aleen tänä vuonna. Toisaalta on ollut muitakin esteitä kuin rahapula.
Nauroin äsken tyrät rytkyen tuolle sinun biisiprofetiallesi - tai lähinnä niille sun omille kommenteillesi. Ei mikään ihme, ettei haava parane, kun hekottelee tällä tavalla.
Oikeastaan kuulostaa aika hyvältä, että joku repeää ihan kirjaimellisesti... Eh. Ei kunota rauhallisesti, että ei sairasloma vain pitkity!
Kirja-alet on kyllä vaarallisia paikkoja.
Toinen kirjafriikki kömpii ulos piilosta ;) Minä en tosin ramppaa kirja-aleissa, vaan tilailen suurimman osan kirjoista netistä. AdLibris on oiva paikka, koska siellä on oikeasti edulliset hinnat ja halvat toimitusmaksut.
Tänään käyn divarissa, kun kuitenkin kuljen sen ohi (matkalla päätohtorille) :D Tuskin maltan odottaa, että pääsen tonkimaan kaikkea kivaa!
No, oikeastaan minä käyn kirjakaupoissa jakuvasti muutenkin, vähintään kerran viikossa, kulkureitin varrella kun ovat. Kirja-ale on vain yksi hyvä tekosyy... Mutta aleista kyllä tekee usein hyviä löytöjä, enkä muutenkaan koskaan ota kirjoja ns. normaalihinnoilla. Netistä olen ostanut vähemmän, kun minusta on niin kiva käydä hiplailemassa ja selaamassa kirjoja ;)
Mie en edes uskalla mennä kirjakauppaan.
Tulee vaan paha mieli...
Hallatar, helpoimmalla tietysti pääsee, jos kiertää tuollaiset liikkeet kaukaa... ;)
Lähetä kommentti