Lakki nöyrästi käteen

Lehdessä oli taas ilmoitus siitä valmennuskurssista, jota taannoin ylenkatsoin. Mietin asiaa uudelleen ja tulin siihen tulokseen, että taidan sittenkin ilmoittautua. Mitäs minä siinä menetän, jos nyt en ehkä mitään voitakaan? Hyvässä lykyssä saatan saada niiltä kurssipäiviltä jonkun euron päivärahan lisäksi. Ne ovat ainakin tervetulleita, kuten myös kaikki lukuhommelia edistävät asiat.

Jotenkin tuntuu ihan kamalan hankalalta aloittaa pääsykokeeseen lukemista (olen kyllä jo hiukan aloittanut), kun ei ole oikein mitään käsitystä siitä, mihin kannattaisi keskittyä. Minä olen haalinut hirvittävän pinkan kirjoja luettavakseni, mutta tuntuu siltä, että laajennan hommaa aivan liiaksi. Se on yleensäkin minun ongelmani: yritän ottaa haltuuni jumalattoman alueen, jossa on ainakin kaksi kolmannesta epäoleellista.
Tuolla valmennuksessa tehdään henkilökohtainen lukusuunnitelma ja selvitellään sellaista lukutyyliä, joka olisi itselle paras/hyödyllisin. Loppujen lopuksi uskon, että perhakkeen kurssista sittenkin saattaa olla minulle jopa hyötyä!

Huomenna teen kolmikuukautisen nöyryytysreissun työkkäriin ja osoitan olevani aktiivinen ja omatoiminen... Eli ilmoittaudun tuolle kurssille. Jostain syystä minulla on hirveä ahdistus siitä, että ne siellä kuvittelevat minun vain makailevan kotona rikkaa ristiin laittamatta (kuten kyllä teenkin, mutta sitähän ei kenenkään tarvitse tietää). Minä haluan antaa itsestäni sellaisen kuvan, että olen ihan vakavissani rakentamassa itselleni tulevaisuutta, johon eivät kuulu työvoimaviranomaiset ollenkaan.