Tuli tässä mieleen, että melko täsmälleen vuosi sitten istuin ja itkin, en muuta voinut. Hyperventiloin ja itkin. Itkeä volisin tunnin (oikein ääneen! Tunnin!) sen jälkeen, kun olin mennyt Lidliin ostamaan pääsiäisnamuja eikä siellä niitä ollutkaan. Voiko säälittävämpää olla?
Ryvin niin perusteellisesti pohjamudissa, että en uskonut valoisamman päivän enää ikinä koskaan koittavan.

Kirjoitin näin:

Mä olen nyt ollut tämän tilanteeni takia käsittääkseni hyvin lähellä paniikkihäiriökohtausta. Sitäpä mielenterveysongelmaa mulla ei vielä ole diagnosoitukaan, huraa! Mutta kuvittelisin, että viime päivien tuntemukset on jotakuinkin sitä, miten paniikkikohtaus alkaa. Mulla se ei vaan ole tullut kohtauksittain, vaan olotila pikemminkin on sellainen koko ajan.

Tähän saakka tämän elämänmuutoksen mukana tuomista vastoinkäymisistähän olen selvinnyt sillä, että olen esittänyt itselleni kysymyksen: Jos voisit nyt valita, jättäisitkö tekemättä? Tähän mennessä olen voinut epäröimättä vastata tuohon kysymykseen EN. Mutta nyt alan olla eri mieltä.

Se muutos ajattelussa tuntuu nyt pahimmalta.

Huomasin jopa toivovani, että en olisi jättänyt työpaikkaani, jonka monen vuoden ajan ajattelin olevan kaiken paskan alkulähde. Sen ajatteleminen sattui, oikein todella. Mä olen ajatellut, ettei niin pahaa tilannetta koskaan tulisi, että sinne kaipaisin. Nytkään en kyllä mitään ikäävää tunne, mutta ajattelen, että sekin puuro olisi helpommin nieltävää, kuin tämä liete, mitä nyt joudun lusikoimaan.

Ei herranjumala, eikö tämä paskan kauhominen kaksin käsin ikinä lopu? Alkaa olla kärry täynnä jo.

Ei tässä nyt mitään suurta auvoa ole vieläkään, mutta sentään on löytynyt usko siihen, että ehkä sittenkin voin tehdä asioille jotain ja saan kelkkaa käännettyä. Ehkä tämä tästä sittenkin vielä.
Siihen auringonpaisteeseen on varmasti vielä matkaa, mutta vakaa aikomus minulla on sinne päästä. Askel kerrallaan.

Enkä sentään missään tapauksessa entiseen elämääni takaisin lähtisi! Siitä lähdöstä olen edelleen ylpeä ja tyytyväinen.

Tästä luukusta kun nyt vaan joku tekisi sen tarjouksen! Huomenna tulee taas yksi katsoja ja minä pidätän hengitystä.